Nyt ei kannata sijoittaa pitkään korkoon

Korkorahastot ovat monen piensijoittajan suosiossa. Pankit ovat markkinoineet korkorahastoja turvallisina vaihtoehtoina pankkitalletuksille. Kuitenkin korkorahastoiden odotetaan tuottavan perinteisiä määräaikaistalletuksia paremmin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan kannata sijoittaa korkorahastoihin. Varsinkin ns. pitkän koron rahastot arveluttavat minua suuresti. Miksi?

Korkosijoitusten arvo käyttäytyy monen maallikon mielestä yllättävällä tavalla. Kun yleinen korkotaso laskee, korkosijoituksen arvo nousee. Tällöin myös korkorahaston arvo nousee. Kun taas yleinen korkotaso on nousussa, korkosijoitusten arvo laskee. Luonnollisesti myös korkorahastojen arvot laskevat.

Muutos korkorahaston arvossa on sitä suurempi, mitä pidempi rahaston keskimääräinen duraatio on. Pitkän korkon rahastojen duraatio on pidempi kuin lyhyen koron rahastojen duraatio. Siksi pitkään korkoon sijoittavien rahastojen arvo vaihtelee yleisen korkotason vaihdellessa lyhyen koron rahastoja voimakkaammin. Tämän vuoksi pitkän koron rahastot ovat lyhyen koron rahastoja riskisempiä.

Tällä hetkellä yleinen korkotaso on ollut pitkään poikkeuksellisen alhaalla. Käytännössä korkotaso ei voi alentua nykyisestä. Kun taloudessa tapahtuu selvä käänne parempaan, nostavat keskuspankit ns. viitekorkojaan. Tämä vaikuttaa myös markkinakorkoihin.

Eli lyhyesti: talouskasvun käynnistyessä korkotaso nousee ja korkorahastojen arvo laskee. Tämän vuoksi en itse sijoittaisi tällä hetkellä ainakaan pitkän koron rahastoihin.

Sijoitusrahastojen vertailu - mitä kannattaa katsoa?

Suomessa on tarjolla piensijoittajille satoja eri sijoitusrahastoja. Suuri valikoima tekee piensijoittajalle vaikeaksi hahmottaa eroja sijoitusrahastojen välillä. Rahastot eroavat toisistaan esimerkiksi sijoituspolitiikan, käytetyn vertailuindeksin ja sijoittajalta perittyjen merkintä- ja hallinnointikorvausten osalta.

Luulen, että sijoitusrahastoja tarjoavien pankkien ja rahastoyritysten tarkoituskin on tehdä sijoitusrahastojen vertaamisesta mahdollisimman hankalaa. Jos rahastojen vertaaminen olisi helppoa, huonot rahastot eivät saisi sijoittajien euroja ja senttejä. Hyvät rahastot keräisivät kaikkien sijoittajien sijoitusvarallisuuden ja siten tuotot.

Loppujen lopuksi erilaisten sijoitusrahastojen vertaaminen on aivan yksinkertaista, kunhan vertaat esimerkiksi samalle maantieteelliselle alueelle tai tietyllä toimialalle sijoittavia osakerahastoja. Piensijoittaja pääsee nimittäin pitkälle, kunhan kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: sijoitusrahaston perimiin kustannuksiin ja pärjäämiseen vertailuindeksin kanssa.

Aivan keskeistä sijoitusrahaston valinnassa on kulujen minimointi. Prosenttiyksikön suuruinen vuotuinen ero ei kenties tunnu nyt suurelta, mutta kymmenessä vuodessa prosenttikin alkaa tuntua. Jos sijoitusrahastot näyttävät muuten samanlaisilta, valitse aina sijoitusrahasto, jonka merkintä- ja hallinnointikulut ovat mahdollisimman pienet.

Kulujen merkintä on tärkeää, sijoititpa sitten osakerahastoon, yhdistelmärahastoon tai korkorahastoon. Korkorahastoissa pienikin ero sijoittajilta perittävissä hallinnointikuluissa voi olla suuri osa vuotuisesta tuotosta. Yhdistelmärahastoja taas suuret pankit markkinoivat mieluusti tavallisille tallaajille, minkä vuoksi niissä kulut ovat usein tavallistakin korkeampia.

Vertailuindeksin voittaminen on hiukan merkintä- ja hallinnointikulujen suuruutta epämääräisempi sijoitusrahaston valintakriteeri. Tehokkailla markkinoillahan indeksiä ei voi voittaa kuin onnella tai käyttämällä sisäpiirin tietoa hyväkseen. Lisäksi rahastoyhtiö voi sumuttaa sijoittajia valitsemalla helposti voitettavan vertailuindeksin. Kenties onkin parasta vain rajata sijoitusvaihtoehtojen ulkopuolelle ne rahastot, jotka systemaattisesti näyttävät häviävän valitsemalleen vertailuindeksille.

Voittaako rahasto indeksin?

Sijoitusrahastot kertovat usein esittelyssään, että rahaston tarkoitus on voittaa jokin tietty vertailuindeksi. Vertailuindeksin voittaminen esitetään usein mainostarkoituksessa, osoituksena siitä, että rahasto on asiantuntevien salkunhoitajien pyörittämä.

Esimerkiksi FIM kertoo sijoitusrahastojensa menestyksestä:

Useat FIM Rahastot ovat viime vuosina peitonneet vertailuindeksinsä ja olleet maan parhaimmistoa omissa riskiluokissaan.

Näin varmasti onkin. Mutta samainen lause tarkoittaa myös, että useimmat FIM Rahastot eivät ole voittaneet viime vuosina vertailuindeksiään. Kun asiaa ajattelee näin päin, eivät FIM:n sijoitusrahastot enää tunnukaan yhtä houkuttelevilta sijoituskohteilta kuin vain hetki sitten.

Pitkällä tähtäimellä sijoitusrahastot saattavat keskimäärin voittaa vertailuindeksin hienoisesti. Tämä etu kuitenkin häviää, kun otetaan huomioon sijoitusrahastojen hallinnointipalkkiot.

Vesa Puttonen ja Elias Repo huomauttavatkin kirjassaan Miten sijoitan rahastoihin, että mitään muuta ei oikeastaan voitaisikaan olettaa - koska valtaosa osakemarkkinoiden pääomista on sijoitusrahastoissa, muodostavat sijoitusrahastojen sijoituspäätökset "markkinan". Indeksi taas kuvaa markkinaa:

Tällöin rahastot keskimäärin tuottavat saman kuin yleisindeksi, mutta merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkiot painavat keskimääräisen tuoton jonkin verran miinukselle.

Yleisindeksin tuotto muodostuu aktiivisten ja passiivisten sijoittajien tuottojen painotettuna keskiarvona -- "siksi sekä aktiivinen että passiivinen salkunhoito on keskimäärin nollasummapeliä."

Rahastosäästäminen kannattaa aina!

Rahastosäästäminen kannattaa aina. Jos voit säästää tuloistasi joka kuukausi tietyn summan, on minkä tahansa pankin kanssa nykyään helppoa tehdä sopimus rahastosäästämisestä.

Käytännössä rahastosäästäminen tarkoittaa sitä, että joka kuukausi tililtäsi veloitetaan sopivaksi katsomasi summa. Tämä summa sijoitetaan haluamaasi osake- tai muuhun sijoitusrahastoon.

Rahastot sopivat pitkäjänteiseen säästämiseen suoria osakesijoituksia paremmin, jos kuukausittainen säästösumma on pieni - esimerkiksi vain muutamia kymmeniä euroja. Tällöin sijoitusvarallisuutesi karttuu pikku hiljaa. Hitaan ja tasaisen säästösopimuksen hyvä puoli on siinä, että edestakaisin sahaavat pörssikurssit eivät pääse häiritsemään pitkäaikaista rahastosäästämistä: ostat keskimäärin yhtä usein kalliita kuin edullisiakin rahasto-osuuksia.

Jos otat rahastosäästämisen pitkäjänteiseksi tavoitteeksi, kannattaa sinun sijoittaa puhtaaseen osakerahastoon. Unohda pankkien suosittelemat yhdistelmärahastot, joissa on sekä osakkeita että korkosijoituksia. Pitkällä aikavälillä sijoitettaessa osakerahastot tuottavat selvästi parasta tulosta. Tämän takia rahastosäästäjän on syytä ajatella säästöjensä karttumista esimerkiksi 30 vuoden tähtäimellä: tuolla aikavälillä pienikin vuositason prosentuaalinen ero ehtii kasvaa huimasti korkoa korolle.

Itse olen vuosien varrella harrastanut rahastosäästämistä. Se oli minulle pitkään edullisin ja helpoin tapa sijoittaa pörssiosakkeisiin. Tein kyllä aluksi virheen, josta nyt varoitin muita: sijoitin Nordean kalliiseen Optima-yhdistelmärahastoon. Rahaston hoitokulut olivat korkeita, ja tuotto vaatimaton.

Sijoititpa minkä tahansa pankin sijoitusrahastoon, kannattaa myös rahastosäästäjän kiinnittää erityistä huomiota säästökohteen hoitokuluihin. Jos vaihtoehtoina on useita samankaltaisia sijoitusrahastoja, joissa näyttää olevan sijoituksia samoihin yrityksiin, kannattaa aina valita hoitokuluiltaan halvin rahasto. Menestyksekkään rahastosäästämisen lähtökohtana on kustannusten minimointi, aivan kuten missä tahansa sijoittamisessa.

Toisin kuin joskus voi lukea, pitkäjänteinen rahastosäästäminen ei vaadi pörssikurssien seuraamista. Päinvastoin voi olla hyväksikin, että sijoittaja ei turhaaan seuraa rahasto-omistustesa arvon kehittymistä. "Osta ja unohda" -ohje toimii erityisen hyvin rahastosäästämisen yhteydessä.

Yksi asia, joka sinun kannattaa myös muistaa, koskee pankeista saatavaa sijoitusneuvontaa. Pankkineuvojasi ei nimittäin koskaan ajattele sinun etuasi, kun hän antaa sinulle sijoitusohjeita. Pankkivirkailija saa nimittäin palkkansa siitä, että hän suosittelee sinulle rahastosäästämistuotteita, jotka tuottavat pankille parhaiten. Sinun etusi on toissijaista.

Kehittyvät markkinat tarjoavat suuria tuottoja

Kehittyvät markkinat houkuttelevat monia sijoittajia. Kehittyvillä markkinoilla (englanniksi käytetään ilmaisua emerging markets) tarkoitetaan markkina-alueita, jotka kasvavat ja kehittyvät nopeasti. Esimerkiksi BRIC-maina tunnettujen Venäjän, Brasilian, Intian ja Kiinan osakemarkkinat ovat tyypillisiä kehittyviä markkinoita.

Kehittyville markkinoille on hankalaa ja kallista sijoittaa suoria osakesijoituksia käyttämällä. Tämä on toki mahdollista, sillä monia kehittyvien markkinoiden yrityksiä noteerataan suurissa kansainvälisissä osakepörsseissä. Esimerkiksi New Yorkin pörssistä on mahdollista ostaa monien kehittyvien markkinoiden yritysten osakkeita. Kehittyvät markkinat ovat kuitenkin sijoituskohde, joihin kannattaa monestakin syystä sijoittaa sijoitusrahastoja käyttäen.

Ensinnäkin kehittyvät markkinat ovat huomattavasti riskialttiimpia sijoituskohteita kuin perinteiset teollistuneet länsimaat. Yrityksistä on vaikea saada tietoa, eikä tiedon luotettavuuteen voi välttämättä luottaa. Lisäksi kehittyvien markkinoiden yrityksiin liittyy usein länsimaita suurempi poliittinen riski: vaaleilla valitut hallitukset voivat muuttaa maan talouspoliittista linjaa jyrkästikin.

Kokonaan oma lukunsa muodostavat maat, joita hallitsee diktaattori tai esimerkiksi sotilasjuntta. Poliittiset riskit voivat realisoitua esimerkiksi yritysten kansallistamisena tai epävakaan talouspolitiikan aikaansaamana valuuttakurssin heilahteluna. Yleinen riskialttius johtaa myös osakkeiden kurssivaihteluiden tavanomaista suurempaan volatiliteettiin.

Näistä syistä johtuen hajauttaminen on vielä tärkeämpää, kuin tavallisesti pörssiosakkeisiin sijoitettaessa. Hajauttaminen on kuitenkin kallista. Lisäksi riskialttiisiin kehittyvien markkinoiden osakkeisiin ei kannata sijoittaa kovin suurta osuutta koko sijoitusvarallisuudesta. Tämän vuoksi myös muutoin suoria osakesijoituksia suosivan piensijoittajan kannattaa lisätä salkkuunsa kehittyvien markkinoiden osakkeita lähinnä osakerahastojen kautta.

Kehittyvien markkinoiden osakerahastoja on varmasti kaikilla pankeilla ja pankkiiriliikkeillä valikoimissaan. Itse suosin indeksiosuusrahastoja, koska niiden kulut ovat tavanomaisia osakerahastoja alhaisempia. Helsingin pörssistä ei ole saatavilla Suomea eksoottisempien alueiden ETF-rahastoja, minkä vuoksi esimerkiksi Thaimaan tai Etelä-Amerikan osakkeita ETF-rahaston kautta halajavan on käännettävä katseensa ulkomaille. New Yorkin ja Frankfurtin pörsseistä nimittäin löytyy indeksiosuusrahastoja vaativimmankin sijoittajan tarpeisiin.