keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Nyt ei kannata sijoittaa pitkään korkoon

Korkorahastot ovat monen piensijoittajan suosiossa. Pankit ovat markkinoineet korkorahastoja turvallisina vaihtoehtoina pankkitalletuksille. Kuitenkin korkorahastoiden odotetaan tuottavan perinteisiä määräaikaistalletuksia paremmin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan kannata sijoittaa korkorahastoihin. Varsinkin ns. pitkän koron rahastot arveluttavat minua suuresti. Miksi?

Korkosijoitusten arvo käyttäytyy monen maallikon mielestä yllättävällä tavalla. Kun yleinen korkotaso laskee, korkosijoituksen arvo nousee. Tällöin myös korkorahaston arvo nousee. Kun taas yleinen korkotaso on nousussa, korkosijoitusten arvo laskee. Luonnollisesti myös korkorahastojen arvot laskevat.

Muutos korkorahaston arvossa on sitä suurempi, mitä pidempi rahaston keskimääräinen duraatio on. Pitkän korkon rahastojen duraatio on pidempi kuin lyhyen koron rahastojen duraatio. Siksi pitkään korkoon sijoittavien rahastojen arvo vaihtelee yleisen korkotason vaihdellessa lyhyen koron rahastoja voimakkaammin. Tämän vuoksi pitkän koron rahastot ovat lyhyen koron rahastoja riskisempiä.

Tällä hetkellä yleinen korkotaso on ollut pitkään poikkeuksellisen alhaalla. Käytännössä korkotaso ei voi alentua nykyisestä. Kun taloudessa tapahtuu selvä käänne parempaan, nostavat keskuspankit ns. viitekorkojaan. Tämä vaikuttaa myös markkinakorkoihin.

Eli lyhyesti: talouskasvun käynnistyessä korkotaso nousee ja korkorahastojen arvo laskee. Tämän vuoksi en itse sijoittaisi tällä hetkellä ainakaan pitkän koron rahastoihin.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Sijoitusrahastojen vertailu - mitä kannattaa katsoa?

Suomessa on tarjolla piensijoittajille satoja eri sijoitusrahastoja. Suuri valikoima tekee piensijoittajalle vaikeaksi hahmottaa eroja sijoitusrahastojen välillä. Rahastot eroavat toisistaan esimerkiksi sijoituspolitiikan, käytetyn vertailuindeksin ja sijoittajalta perittyjen merkintä- ja hallinnointikorvausten osalta.

Luulen, että sijoitusrahastoja tarjoavien pankkien ja rahastoyritysten tarkoituskin on tehdä sijoitusrahastojen vertaamisesta mahdollisimman hankalaa. Jos rahastojen vertaaminen olisi helppoa, huonot rahastot eivät saisi sijoittajien euroja ja senttejä. Hyvät rahastot keräisivät kaikkien sijoittajien sijoitusvarallisuuden ja siten tuotot.

Loppujen lopuksi erilaisten sijoitusrahastojen vertaaminen on aivan yksinkertaista, kunhan vertaat esimerkiksi samalle maantieteelliselle alueelle tai tietyllä toimialalle sijoittavia osakerahastoja. Piensijoittaja pääsee nimittäin pitkälle, kunhan kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: sijoitusrahaston perimiin kustannuksiin ja pärjäämiseen vertailuindeksin kanssa.

Aivan keskeistä sijoitusrahaston valinnassa on kulujen minimointi. Prosenttiyksikön suuruinen vuotuinen ero ei kenties tunnu nyt suurelta, mutta kymmenessä vuodessa prosenttikin alkaa tuntua. Jos sijoitusrahastot näyttävät muuten samanlaisilta, valitse aina sijoitusrahasto, jonka merkintä- ja hallinnointikulut ovat mahdollisimman pienet.

Kulujen merkintä on tärkeää, sijoititpa sitten osakerahastoon, yhdistelmärahastoon tai korkorahastoon. Korkorahastoissa pienikin ero sijoittajilta perittävissä hallinnointikuluissa voi olla suuri osa vuotuisesta tuotosta. Yhdistelmärahastoja taas suuret pankit markkinoivat mieluusti tavallisille tallaajille, minkä vuoksi niissä kulut ovat usein tavallistakin korkeampia.

Vertailuindeksin voittaminen on hiukan merkintä- ja hallinnointikulujen suuruutta epämääräisempi sijoitusrahaston valintakriteeri. Tehokkailla markkinoillahan indeksiä ei voi voittaa kuin onnella tai käyttämällä sisäpiirin tietoa hyväkseen. Lisäksi rahastoyhtiö voi sumuttaa sijoittajia valitsemalla helposti voitettavan vertailuindeksin. Kenties onkin parasta vain rajata sijoitusvaihtoehtojen ulkopuolelle ne rahastot, jotka systemaattisesti näyttävät häviävän valitsemalleen vertailuindeksille.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Voittaako rahasto indeksin?

Sijoitusrahastot kertovat usein esittelyssään, että rahaston tarkoitus on voittaa jokin tietty vertailuindeksi. Vertailuindeksin voittaminen esitetään usein mainostarkoituksessa, osoituksena siitä, että rahasto on asiantuntevien salkunhoitajien pyörittämä.

Esimerkiksi FIM kertoo sijoitusrahastojensa menestyksestä:
Useat FIM Rahastot ovat viime vuosina peitonneet vertailuindeksinsä ja olleet maan parhaimmistoa omissa riskiluokissaan.
Näin varmasti onkin. Mutta samainen lause tarkoittaa myös, että useimmat FIM Rahastot eivät ole voittaneet viime vuosina vertailuindeksiään. Kun asiaa ajattelee näin päin, eivät FIM:n sijoitusrahastot enää tunnukaan yhtä houkuttelevilta sijoituskohteilta kuin vain hetki sitten.

Pitkällä tähtäimellä sijoitusrahastot saattavat keskimäärin voittaa vertailuindeksin hienoisesti. Tämä etu kuitenkin häviää, kun otetaan huomioon sijoitusrahastojen hallinnointipalkkiot.

Vesa Puttonen ja Elias Repo huomauttavatkin kirjassaan Miten sijoitan rahastoihin, että mitään muuta ei oikeastaan voitaisikaan olettaa - koska valtaosa osakemarkkinoiden pääomista on sijoitusrahastoissa, muodostavat sijoitusrahastojen sijoituspäätökset "markkinan". Indeksi taas kuvaa markkinaa:
Tällöin rahastot keskimäärin tuottavat saman kuin yleisindeksi, mutta merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkiot painavat keskimääräisen tuoton jonkin verran miinukselle.
Yleisindeksin tuotto muodostuu aktiivisten ja passiivisten sijoittajien tuottojen painotettuna keskiarvona -- "siksi sekä aktiivinen että passiivinen salkunhoito on keskimäärin nollasummapeliä."