Indeksirahastossa et maksa turhasta

Indeksirahastot ovat viime vuosina tulleet hyvin suosituiksi sijoitusrahastoiksi. Indeksirahasto sijoittaa varat vertailuindeksin mukaiseen sijoituskoriin. Rahaston hoitajat eivät siis käytä omaa näkemystä tai omia analyysejä lähtökohtana sijoituspäätöksille.

Indeksirahastot eivät käy aktiivista kauppaa osakkeilla. Osakesalkun painotuksia muutetaan yleensä muutaman kerran vuodessa. Tällöin rahaston osakekori muutetaan tarvittaessa vastaamaan kulloisenkin indeksin koostumusta.

Indeksirahastolla on useita etuja tavalliseen, aktiivisesti hoidettuun rahastoon verrattuna.

Ensinnäkin indeksirahaston kulut ovat huomattavasti tavanomaisia osakerahastoja edullisemmat. Ero voi olla peräti 1 % verran. Tämä ei kenties tunnu merkittävältä, mutta pitkäaikaisessa sijoittamisessa tuo prosentin ero saa aikaan huomattavia vaikutuksia kertautuessaan korkoa korolle -periaatteen mukaisesti.

Toiseksi salkun sisältö on läpinäkyvä. Aktiivisesti hoidettujen osakerahastojen omistuksista ei yleensä saa täsmällistä tietoa. Rahastoyhtiö tai pankki kertoo usein vain kymmenen suurinta sijoitusta kussakin rahastossa.

Kolmanneksi passiivisuudesta on se etu, että sijoittaja ei kärsi salkunhoitajan virheistä. Toisaalta hän ei myöskään saa osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa, mitä aktiviisesti hoidetut rahastot yleensä lupaavat sijoittajille (eri asia on, moniko aktiivisesti hoidettu rahasto todellisuudessa lyö vertailuindeksinsä).

Neljänneksi sijoittajan on helppo hajauttaa omistuksensa eri toimialoihin ja maanosiin.

Korkorahasto tarjoaa pientä tuottoa pienellä riskillä - periaatteessa

Korkorahasto tarjoaa pientä tuottoa pienellä riskillä - ainakin periaatteessa. Viime vuosina yhä useammat pankit ovat suositelleet piensijoittajille määräaikaistalletusten sijaan sijoittamista korkorahastoon. Kuluttaja-asiakkaat eivät ole välttämättä ymmärtäneet näihin sisältyviä riskejä.

Korkorahastoja on monenlaisia. Yleisimpiä korkorahastoja ovat:

• lyhyen koron rahastot
• pitkän koron rahastot
• yrityslainarahastot

Korkorahastoissa pienin riski on lyhyen koron rahastoissa. Samalla niiden tuotto-odotukset ovat matalimmat, eikä lyhyen koron rahastoille yleensä luvata juuri määräaikaistalletusta parempaa tuottoprosenttia.

Pitkän koron rahasto tuottaa yleensä jo hiukan lyhyen koron rahastoa paremmin. Pitkän koron rahastot sijoittavat varansa useamman vuoden mittaisiin joukkovelkakirjalainoihin. Näiden korko on yleensä parempi kuin lyhytaikaisilla joukkovelkakirjoilla.

Yrityslainoihin sijoittavien rahastojen riski on korkeampi kuin kahdella edellisellä ryhmällä. Yrityslainarahastot sijoittavat rahansa yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjalainoihin. Usein nämä rahastot hakevat korkeaa tuottoa sijoittamalla varat yrityksiin, joiden luottoluokitus ei ole kovin hyvä. Tällöin yrityksen on maksettava sijoittjille lainasta korkeaa korkoa.

Rahaston ja sijoittajan kannalta riski piilee yrityksen konkurssissa. Konkurssin sattuessa vieraan pääoman ehtoisesti yritykseen sijoittaneet ovat toki paremmassa asemassa kuin osakesijoittajat, olipa kyse sitten suorista osakesijoituksista tai osakerahaston kautta tapahtuvassa sijoituksessa. Kuitenkin on aina mahdollista, että esimerkiksi M-Realin konkurssipesä (mikäli yritys ajautuisi konkurssiin!) ei kykenisikään selviytymään lainanmaksusta.

Sekä lyhyen että pitkän koron rahastoon liittyy myös riski sijoituksen arvonalentumisesta. Kun joukkovelkakirjalainan arvo alenee, alenee myös rahasto-osuuden arvo.

Monelle saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä se, että arvo alenee silloin, kun yleinen korkotaso nousee. Vastaavasti korkotason alentuessa rahasto-osuuden arvo nousee.

Aina tuohon nyrkkisääntöön ei kuitenkaan ole voinut luottaa. Esimerkiksi viime talvena korkotaso laski, minkä vuoksi moni sijoittaja oletti korkorahasto-osuuksien arvon nousua. Esimerkiksi Nordean osalta kuitenkin kävi juuri päinvastoin: korkorahastojen arvo on pudonnut noin 10 prosentilla vuoden kuluessa. Näin kävi siitä huolimatta, että esimerkiksi lyhyen koron euromääräisiin joukkovelkakirjoihin sijoittavan rahaston piti olla riskitasoltaan mahdollisimman alhainen. Rahaston ehdoissa tosin kerrottiin, että rahasto voi käyttää johdannaisia riskeiltä suojautumiseen. Ilmeisesti johdannaisilla kuitenkin otettiin lisäriskiä, tai suojautuminen epäonnistui mahdollisimman pahasti.

Nyt Nordea siivoaa rahastoja jakamalla ja yhdistelemällä sijoituksia uusiin rahastoihin - näin Nordea pääsee eroon järkyttävän huonoista tuottoluvuista. Tarkoituksena on saada kuluttajat unohtamaan pankin rahastojen epäonnistuminen korkomarkkinoilla. Itse aion pysyä jatkossa etäällä kaikista Nordean rahastoista.

Osakkeet sijoituskohteena

Osakkeet ovat olleet viime vuosikymmeninä pitkällä aikajänteellä sijoitettaessa kaikkein tuottoisin sijoitusmuoto. Sijoittamalla pörssiosakkeisiin on ollut mahdollista päästä jopa kymmenen prosentin keskimääräiseen vuosituottoon. Suorissa osakesijoituksissa on kuitenkin omat vaikeutensa, minkä takia moni piensijoittaja sijoittaa mieluummin osakerahastoihin.

Osakkeisiin sijoitettaessa tuotto muodostuu kahdella toisiaan täydentävällä tavalla.

Ensinnäkin yritykset maksavat omistajilleen osan yrityksen tuotosta osinkona. Näin myös pörssiyritysten osakkeenomistajat hyötyvät yrityksen kannattavasta liiketoiminnasta. Useimmat yritykset maksavat osinkoa vuosittain summan, joka tuottaa osakkeenomistajalle muutaman prosentin tuoton sijoitukselle. Osingon suuruus vaihtelee yrityksittäin. Lisäksi osingon suuruus vaihtelee yrityksen menestyksen mukaan. Huonoina vuosina yritykset eivät välttämättä jaa omistajilleen lainkaan osinkoja.

Toiseksi yritysten osakkeiden kurssi - eli se hinta, jolla osakkeella käydään kauppaa pörssissä - voi nousta. Osinkojen lisäksi osakesijoittaja hyötyy tästä omistamiensa osakkeiden arvonnoususta.

Toisin kuin osinkojen kohdalla, osakkeen arvonnousuun perustuva tuotto realisoituu ainoastaan, kun osakkeenomistaja myy osakkeen. Yleensä tämä tapahtuu pörssissä käytävässä kaupassa. Myyntivoitto on luonnollisesti verotettavaa tuloa, mikä pitää ottaa huomioon osakkeen kurssinousun tuottoa arvioitaessa.

Osa sijoittajista sijoittaa osakkeisiin vain lyhyen aikavälin kurssivaihteluja hyödyntääkseen. Toiset taas ottavat huomioon osingonmaksusta kertyvän pitkäaikaisen sijoituksen tuoton. Molemmat näkökulmat kannattaa varmasti ottaa huomioon sijoituspäätöksiä tehtäessä.

Osakkeiden arvonnousu ei ole vakaata. Esimerkiksi talvella 2009 Yhdysvaltain osakeindeksit olivat alempana kuin vaikkapa kymmenen vuotta aikaisemmin. Japanin markkinat olivat tuolloin samalla tasolla kuin peräti vuonna 1981.

Kun osakkeiden arvonnousua laskettaessa otetaan huomioon indeksi, löytyy 1900-luvun varrelta muitakin huonoja periodeja. Pisimmät negatiivisen kasvun kaudet ovat olleet varsin pitkiä. Yhdysvaltain pisin kausi on ollut 16 vuotta (1905-1920), Britannian 22 vuotta (1900-1921), Ranskan 53 vuotta (1900-1952), Saksan 55 vuotta (1900-1954), Japanin 51 vuotta (1900-1950) ja Italian peräti 73 vuotta (1906-1978).

Vaikka osakkeet siis keskimäärin ovat tuottaneetkin hyvin, on eri maissa ollut pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin osakkeet eivät ole tuottaneet merkittävää kurssinousua. Tällaisinakin ajanjaksoina osakesijoittajalle on luonnollisesti voinut kertyä osingonmaksuun perustuvaa tuottoa sijoitukselle.

Nämä osakkeiden arvon kehitykseen liittyvät ongelmat ovat samoja, sijoittipa säästäjä suoraan osakkeisiin tai välillisesti osakerahastojen avulla. Osakerahastoihin sijoittaja voi kuitenkin hyötyä riskin hajauttamisesta: sijoittamalla rahansa vain tiettyihin osakkeisiin on aina vaarana menettää koko sijoitus yrityksen mennessä konkurssiin. Osakerahastoissa tämä riski on pienempi, ja yksittäisten yritysten konkurssi vaikuttaa vain vähän koko rahaston arvoon.

Osakerahastot

Osakerahasto sijoittaa varat osakkeisiin. Useimmat osakerahastot rajaavat säännöissään tarkemmin, minkälaisiin yrityksiin ja mihin maihin nämä sijoitukset suunnataan. Rajaus voidaan tehdä esimerkiksi maantieteellisin perustein, yritysten toimialan tai yrityskoon perusteella. Jotkut rahastot taas tekevät yritysvalintansa yrityksen eettisyyden perusteella.

Maantieteellisin perustein rajattuja osakerahastoja ovat esimerkiksi vain Suomeen, Yhdysvaltoihin tai Venäjälle sijoittavat osakerahastot. Usein maantieteellinen rajaus lisää osakerahaston riskiä - toisaalta se mahdollistaa entistä suuremmat vuosituotot. Esimerkiksi Venäjälle sijoittavat rahastot ovat ajoittain tuottaneet huikeita tuottoja, mutta vastineeksi osakekurssit saattavat heilahdella vaikkapa poliittisten suhdanteiden mukaan rajustikin.

Perinteisesti Yhdysvaltoihin sijoittavat rahastot ovat olleet varma valinta. Myös globaalisti sijoituksensa hajauttavien rahastojen sijoituksista suurin osa suuntautuu yleensä Yhdysvaltain markkinoille, mikä on luonnollista jo maan valtavien osakemarkkinoiden takia. Suomalaisen sijoittajan kannalta yhdysvaltalaisten osakkeiden suuri paino tuo luonnollisesti mukanaan valuuttakurssien heilahteluun liittyvän riskin.

Sijoittamalla pelkästään euroalueen yrityksiin voi suuren osan tästä valuuttariskistä saada vältettyä. Tällöin sitoutuu kuitenkin pienemmän talousalueen kehitykseen, joka ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin mikä saavutettaisiin globaalilla sijoitusstrategialla.

Viimeisen vuosikymmenen aikana ovat sijoittajat löytäneet yhä enenevässä määrin myös toimialoittaiset rahastot. Perinteisesti esimerkiksi lääketeollisuus ja tietotekniikka ovat olleet erillisten rahastojen kohteina. Näin on helppo sijoittaa oman näkemyksen mukaan nousussa olevaan toimialaan. Aina oletukset eivät kuitenkaan osu oikeaan: jo kymmenen vuotta odotettu bioteknologia-alan voimakas nousu on jäänyt ainakin toistaiseksi toteutumatta.

Osa sijoitusrahastoista hakee tuottoa sijoittamalla pieniin ja keskisuuriin (small cap) yrityksiin. Näistäkin yrityksistä voi löytyä suurta nousupotentiaalia, mutta luonnollisesti riskitkin ovat tavallista suurempia. Jos rahastonhoitaja onnistuu kaappaamaan haaviinsa seuraavan nokian, voi tästä tulla rahastosijoittajankin kohdalle mukavaa arvonnousua.

Sijoitusrahastot

Sijoitusrahasto on rahasto, joka sijoittaa osakkeisiin tai muihin arvopapereihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sijoitusrahastoista on tullut yhä useamman suomalaisen suosima tapa säästää rahaa. Koska sijoitusrahastojen tuotto on usein huomattavasti korkeampi kuin pankkitalletuksen tuotto, on sijoitusrahastoihin sijoittaminen pitkällä aikavälillä selvästi pankkitilille säästämistä tuottoisampi ratkaisu.

Sijoitusrahastot jaetaan perinteisesti kolmeen ryhmään:

• osakerahastot
• korkorahastot
• yhdistelmärahastot

Nimensä mukaisesti osakerahastot sijoittavat varansa (lähinnä pörssiyritysten) osakkeisiin ja korkorahastot joukkovelkakirjalainoihin. Osakerahastojen tuotto on korkorahastoja korkeampi, mutta luonnollisesti korkeaan tuotteen liittyy myös suurempi riski menettää rahastoon sijoitetut varat. Riski on kuitenkin pienempi kuin suorissa osakesijoituksissa, sillä luonteensa mukaisesti osakerahastot hajauttavat omistuksensa moniin eri yhtiöihin. Näin yhden yrityksen konkurssi tai kurssilasku ei johda rahastosijoittajan kannalta suuriin menetyksiin.

Korkorahastot sijoittavat varoja korkomarkkinoille. Rahastot eroavat siinä, sijoittavatko ne ensisijassa lyhyeen korkoon vai pitkään korkoon. Lisäksi osa rahastoista sijoittaa lähinnä valtioiden joukkovelkakirjalainoihin, toiset taas erityisesti yrityslainoihin. Näin korkorahastojen riskisyys ja tuotto-odotuksetkin vaihtelevat suuresti.

Lyhyen koron rahastoja pidetään usein turvallisena vaihtoehtona määräaikaistalletuksille. Tavallisen kuluttajan voi kuitenkin olla vaikea havaita, kuinka turvallinen joku tietty rahasto on. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana monet Nordean piensijoittaja-asiakkaat ovat saaneet huomata, että riskittömänä markkinoidun lyhyen koron rahaston turvallisuus ei ollutkaan niin hyvä, kuin mitä asiakkaat olivat uskoneet.

Korkorahastoihin liittyy myös valuuttariskejä. Osa korkorahastoista sijoittaa kuitenkin vain euroalueen joukkovelkakirjoihin, jolloin valuuttariski jää pois. Sen sijaan dollarimääräisiin tai kehittyvien maiden joukkovelkakirjalainoihin sijoittavien korkorahastojen sisältämä valuuttakurssiriski voi tulla monelle yllätyksenä. Ota siis selvää, mihin korkorahasto oikein rahansa sijoittaa, ennen kuin teet sijoituspäätöksen.

Yhdistelmärahastot sijoittavat osan varoista osakemarkkinoille ja osan korkomarkkinoille. Tällöin haetaan yleensä tasapainoista riskin ja tuottomahdollisuuden yhdistelmää. Varojen jako eri markkinoille vaihtelee suuresti. Osa rahastoista saattaa sijoittaa vain 25 % osakkeisiin, osa 50 % tai peräti 75 %. Toiset rahastot taas vaihtelevat painotustaan markkinatilanteen mukaan.